Empatia ja epäinhimillistäminen

Kyky ja taipumus empatiaan on yksi ihmisen luontaisen käyttäytymisen piirteistä. Evoluutiobiologisesti se on yhdistelmä äidinvaistoa ja yhteisöllisyyttä jossa samaistuminen oman viiteryhmän ongelmiin niiden ratkaisemiseksi on yhteisöä hyödyttävä toimintatapa.

Empatia kaikissa muodoissaan voi siis olla pelkästään hyvä ja positiivinen asia?

Ei. Nimenomaan ei, koska empatiatunnetta kuten kaikkia muitakin luontaisia taipumuksia on yllättävän helppoa ohjailla ulkoisin ärsykkein. Pahimmillaan äärimmäisyyksiin asti jolloin empatian tunne saadaan keinotekoisesti nostettua jopa itsesuojelu- ja selviytymisvietin yläpuolelle. Äärimmillään itsemurhapommi-iskuihin.

Riittävän pitkäaikaisella ja vahvalla yhdistelmällä empatian tunteen ohjaamista haluttuun ryhmään ja viholliseksi maalatun ryhmän epäinhimillistämisellä päästään tilanteeseen missä henkilö saadaan omasta tahdostaan käärimään itsensä räjähteisiin, kävelemään vaikkapa Lontoon metroon ja painamaan onnesta pakahtuen räjähteiden laukaisunappia. Eläen mielikuvassa että hän ei voi olla muuta kuin oikeassa ja että ympärillä olevat, hänen tappamansa uhrit ovat ansainneet kuoleman.

Siihen ei tarvita muuta kuin riittävä määrä ”vihollisen” kollektiivisiksi teoksi esitettyjä vääryyksiä, joiden uhreja kohtaan automaattisesti tunnettua empatiaa ruokitaan, samalla kun ”vihollisesta” maalataan olkinukketaktiikalla raakalaismainen kuva. Kun valmiiksi indoktrinoidulle henkilölle vihjataan että hän voi tehdä jotakin merkittävää edistääkseen uskonnon tai aatteen asiaa, kostaa uhrien puolesta ja laittaa epäinhimillistetty ”vihollinen” kärsimään, on kaikki valmista.

Samaa psykologista periaatetta käytetään sotilaskoulutuksessa kaikkialla maailmassa ja otos ulkoparlamentaarisista, diktatuurityyppisesti johdetuista ryhmistä on varsin paljonpuhuva. Viimeisen vuosikymmenen aikana yhtä lukuunottamatta kaikki räjähteillä tehdyt ja valtaosa muilla tavoin toteutetuista terrori-iskuista on islaminuskoisten henkilöiden tekemiä. Ainoa poikkeuskin on aatteellinen, vasemmistoryhmän jäsenen suorittama isku. Kaikki pohjautuu ainoastaan tehokkaaseen aatteelliseen aivopesuun.

Nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta empatiataipumuksen poliittinen väärinkäyttö ja manipulointi ei suinkaan rajoitu uskonnolliseen terroriin tai joukkomurhiin. Se on arkipäivää kaikessa radikalisoitumisessa ja jopa mielipiteiden muokkauksessa ja istuttamisessa haluttuihin kohderyhmiin.

Ensimmäiseksi tarvitaan uhri. Kaikkein tehokkainta manipulointi on kun henkilöillle itselleen saadaan uskoteltua että he olisivat laajamittaisen ja järjestelmällisen salaliiton uhreja. Veruke missä omista valinnoista suoranaisesti johtuva epäonnistuminen elämässä, sosiaalisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti tai muulla tavoin, saadaan propagoitua jonkin ulkopuoliseksi selitetyn tekijän syyksi, omaksutaan helposti.

Kun työttömälle ja kouluttamattomalle ghettonuorelle kerrotaan että hänen ongelmansa eivät johdu siitä että hän häiriköi ja lintsasi koulussa, hänen vanhempansa olivat hulttioita jotka keskittyivät itseensä eivätkä lastensa kasvatukseen jos sattuivat edes olemaan paikalla ja että hän kävi lähikaupassa näpistelemässä eikä kesätöissä, hän kuuntelee koska se merkitsee ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta valinnoistaan eikä teoistaan.

Kun naistutkimuksen tai vapaiden taidealojen lisensiaatin tutkinnon suorittaneelle työttömälle akateemikolle kerrotaan etteivät hänen työllistymisongelmansa ja aiemman työsuhteen matala palkkataso johdu siitä että hän lähti ehdoin tahdoin opiskelemaan alaa jolla ei ole mitään konkreettista käyttöä työmarkkinoilla, hänelle kelpaa mikä hyvänsä muu selitys kuin se todellinen että hän teki virheen itse.

Kun uhriuskottelu on viety loppuun ja henkilön kaikki objektiivisuus ja halu nähdä syy- ja seuraussuhteita on lamautettu, on löydettävä syyllinen. Yhdysvalloissa varsin laajalti käytetty veruke on rasismi silloin kun se indoktrinoidulle henkilölle sopii. Kelvottomien vanhempien ja oman laiskuuden, jopa rikollisuuden sijaan syyksi esitetään että 1800-luvulla henkilön esivanhemmat olisivat olleet orjia vaikka todennäköisyys tummaihoisilla jopa siihen on keskimäärin vain 25-30%. Syyllisiksi propagoidaan blankettityyppisesti kaikki valkoihoiset vaikka todennäköisyys että kukaan heidän esivanhemmistaan olisi ollut orjien omistaja on 10-12%. Yli 60% väestöpohjasta on saapunut siirtolaisina Yhdysvaltoihin sen jälkeen kun orjuus lakkautettiin. Mielenkiintoista on myös se että 1800-luvun orjien omistajista pieni mutta merkityksellinen osa oli tummaihoisia ja orjina oli varsin kohtalainen määriä valkoihoisia. Primäärinen motiivi on ilmainen raha: muinaisista tapahtumista vaaditaan korvauksia syyttömiltä ihmisiltä ja jopa siinäkin kaukaahaetussa tapauksessa että maksajaksi vaaditun henkilön esivanhemmilla olisi ollut orjia, käytännössä kaikki orjuudella tuotettu vauraus etelävaltioissa tuhoutui sisällissodan aikana.

Vastaavasti elämässään epäonnistuneiden naisten osalta selitykseksi tarjotaan misogyniaa eli naisvihaa. Tarkoitushakuisesti valikoidut tilastot kuten työtunteja, koulutusta ja työtehtävien vaativuutta huomioimaton palkkaepätasa-arvon skaala on jo kauan sitten osoitettu perättömäksi ja henkilöiden itse itselleen aiheuttamat ongelmat kuten epäpätevyys, heikko tuottavuus, omien lomien ja vapaiden ottaminen ja suoranainen vihamielisyys epämieluisia työtehtäviä kohtaan käännetään päälaelleen väittämällä että ongelmat johtuisivat laajamittaiseen syrjintään erikoistuneesta salaliitosta eivätkä henkilön omista valinnoista. Objektiiviset tosiasiat ja kyseenalaistaminen sivuutetaan täysin, tyypillisesti siirtymällä välittömästi ad-hominem -tyyppiseen henkilöönkäyvään hyökkäykseen kysyjää vastaan, haukkumalla tämä indoktrinoinnissa opituin sanoin ja iskulausein. Jos naiset väitteen mukaisesti olisivat työnsä arvoon nähden yleisesti palkkakuopassa, miksi yksikään tuhansista suuryrityksistä ole siirtynyt palkkaamaan pääsääntöisesti tai jopa yksinomaan naisia? Konsernit jotka käyttävät vuositasolla satoja miljoonia kustannustensa ja tuottavuutensa optimointiin eivät ole havainneet minkäänlaista etua. Jos väite palkkakuopasta pitäisi millään tavoin paikkansa, tällä tavoin saatavilla oleva kustannussäästö olisi niin valtava että sillä olisi jopa maailmantaloudellista merkitystä jonka jokainen kynnelle kykenevä työnantaja käyttäisi välittömästi hyödykseen. Keksittyä, olematonta väitettä ei vain voi siten käyttää koska se ei taloudellisten tosiasioiden perusteella pidä paikkaansa. Motiivi on tässäkin tapauksessa raha, henkilö haluaa pakottaa ulkopuoliset syyttömät henkilöt maksamaan hänelle hänen omien taloudellisten valintojensa seuraukset.

Mikään näistä tosiasioista ei kuitenkaan ole estänyt samojen, perättömien väitteiden käyttämistä henkilöiden uhrikuvitelman luomisessa, vahvistamisessa ja levittämisessä. Kyseessä on viraalisesti leviävä aate, joka on alusta asti täyttänyt uskonnollisen kultin tunnusmerkistön. Kaiken pohjalla on periaate ettei omista teoistaan tarvitse ottaa vastuuta, kaikki on jonkin ulkopuolisen osapuolen syy ja että tämän perusteella maailma olisi ”uhreille” velkaa jotakin, vaikkei objektiivisten todisteiden perusteella näin ole. Kaikki perustuu pelkille perättömille, valikoiduin ja jopa vääristellyin ”todistein” propagoiduille väitteille.

Entäpä ”syylliset” sitten? Kukaan ei ehdoin tahdoin hyökkäisi mukavan tuntuista, omissa oloissaan viihtyvää naapurin setää tai tätiä vastaan. Ei vaikkei heitä tuntisi vaan näkisi heidät kävelemässä kaupungilla.

Vastaus on epäinhimillistäminen. Aivan tavallisten ihmisten propagointi vihollisiksi ilman että he ovat tehneet mitään pahaa. Hyvä strategia on väittää että he eivät vain ymmärrä tai tiedosta niitä väitteitä joille keinotekoisesti luotu uhrimentaliteetti perustuu ja ovat siten osaltaan syyllisiä laajamittaisen salaliiton olemassaoloon. Samalla tavalla kuin itsemurhapommittajan mielestä tavalliset länsimaiden kansalaiset ovat syyllisiä kurjuuteen ja väkivaltaan heidän omassa aatteellisessa kotimaassaan, joten he ovat kollektiivisesti syyllisiä kaikkiin ongelmiin ja on oikeutettua räjäyttää heidät vääräuskoisina palasiksi. Uskomuksiin ja omaan aatteeseen keinotekoisesti kohdistetun ja äärimmilleen vahvistetun empatian nimissä.

Mittakaava ja kohde vaihtelevat mutta kyse on aina samasta asiasta. Empatiataipumuksen väärinkäytöstä aatteeseen uskovien lietsomisessa vihaan ja ennenpitkää väkivallantekoihin ”vääräuskoisia” vastaan. Ne jotka eivät ymmärrä ”pyhää totuutta”, oli se sitten kirjan sisältö, siitä aatteellisten johtajien tekemä tulkinta, doktriini tai komentokaiuttimen kautta kaduilla mylvitty poliittinen palopuhe, ansaitsevat tulla vihatuiksi ”oikeauskoisten” ja ”valaistuneiden” toimesta. Uskovaiset kutsuvat itseään milloin milläkin nimikkeellä ja muodostavat yhteisöjä, omia ryhmiään, kuten feministit, antifasistit, isänmaalliset, uskontokunnat radikalisoituine siipineen jne., aina samalla verukkeella eli empatian osoittamisella sorretuiksi tai syrjityksi propagoituja tahoja kohtaan, väittämällä kaikkia ryhmän ulkopuolisia vastavoimana järjestelmällisesti toimivaksi kollektiiviksi jonka kaikki toimet ovat aina väärin ja eivät perustuisi mihinkään tapauskohtaiseen käytännön tosiasiaan vaan salaliittoon.

Kyse on luontaisen sosiaalisen ryhmän jäsenyyden ja ulkopuolisuuden kärjistämisestä. Kun HIFK-paitaan pukeutunut kännikala kaatuu portaissa Turussa, yleisin reaktio on nauraa katketakseen ja ajatella että siinähän ”hesalainen” sai ansionsa mukaan. Ja päinvastoin. Eristämällä henkilö tai kokonainen kansanryhmä pois oman viiteryhmän kontekstista, luodaan ulkopuolisuuden mielikuva jolloin normaali luontainen yksilötasoinen empatia murtuu ja se on helppo korvata omaa ryhmää kohtaan koetun empatian vastavoimalla. Aina vihaksi ja väkivallanteoiksi asti.

Epäinhimillistämisen äärimuoto on olkinukkeperiaate. Ensin rakennetaan mahdollisimman vastenmielinen kuva kaikista niistä asioista mitä jokin kolmas, selvästi omaan ryhmään kuulumaton taho on tehnyt. Erinomaisen hyvin apuna toimivat historiaan liittyvät henkilöt ja ryhmät, joiden tekoja paheksutaan mahdollisimman yleisesti ja joilla on konkreettisia uhreja. Seuraavaksi on keksittävä kuviteltu yhteys miten tällaiset teot ovat aiheuttaneet keinotekoisella uhrimentaliteetilla indoktrinoitujen henkilöiden ongelmat. Lopuksi yhdistetään paketti, kertomalla että kaikki ”vääräuskoiset” eli halutun aatteen vastustajat, jopa tavanomaiset kyseenalaistajatkin, ovat sama asia kuin olkinukke. Taktiikkaan kuuluu kertoa että ellei ”vääräuskoisia” pysäytetä, tapahtuu samoja asioita kuin valitun vastenmielisen ryhmän toimesta on tapahtunut aiemmin ja että ”uhrit”, indoktrinoidut itse, on ”pelastettava” keinoja kaihtamatta.

Empatiaa käyttämällä on luotu itse itseään ruokkiva, silmitön viha, jolloin tarvitaan vain hyvin vähän ylimääräistä agitointia aktivismin ja sen radikalisoinnista seuraavan väkivallan sytyttämiseksi.

Empatia sellaisenaan on ominaisuus, joka on mahdollistanut ihmisen yhteiskunnallisen toiminnan ja menestymisen siinä mittakaavassa kuin mitä maailma tällähetkellä on. Sen väärinkäyttö vallan, materiaalisen hyödyn ja aatteellisten agendojen levittämiseen on kuitenkin yleistynyt. Kuten muillakin ihmisen sisäänrakennetuilla taipumuksilla, sillä on helppoa ohjata varsin suurtenkin ryhmien toimintaa haluttuun suuntaan ja haluttaessa myös radikalisoida ne.

Kyse ei ole mistään muusta kuin käyttäytymistieteellisestä mallinnuksesta ja manipuloinnista. Kun tämän mekanismin ja sen seuraukset tuntee, on helpompaa havaita milloin joku yrittää uskotella että olet ansainnut jotakin mitä tosiasiallisesti et ole. Myös sen minkälainen vallankäytöllinen motiivi uskottelijalla on, oman vastaavantyyppisen mutta johtajana laajemman hyötymismallin käyttämiseen. Tai jo uskovan puheet joilla yritetään käännyttää lisää neutraaleja henkilöitä eli ”vihollisia” oman ryhmän jäseniksi, doktriiniin uskoviksi.

Koska kaikki vääräuskoiset ovat kirjaimellisesti hitlereitä ja natseja, naapurin täti on todellisuudessa rasistinen, tyhmä ja ahne riistokapitalisti joka tekee 12 tunnin työpäiviä vain käydäkseen ruoskimassa orjatyötä tekeviä pienyrityksensä työntekijöitä ja naapurin setä on hyväveli-rinkiin kuuluva misogynisti joka teettää omat työnsä superfiksuilla sorretuilla alaisillaan ja kopeloi työpaikkansa harjoittelijatyttöjä ennenkuin antaa heille potkut. Koska naapurin setä ja täti eivät ole oikeauskoisia valaistuneita näin tietenkin on ja heidän uhrinsa täytyy tietenkin pelastaa, vaikka maalaamalla graffiti heidän talonsa seinään, pitämällä pihalla mielenosoitus ja hakkamalla heidät. Ehkä jopa hengiltä, varmuuden vuoksi, mutta hehän ansaitsevat sen. He ovat vääräuskoisia joten heiltä pelastettavia uhreja on pakko olla, koska he eivät usko feminismiimme, sosialismiimme eivätkä antifasismiimme, eivätkä osallistu mielenosoituksiimme. He eivät kuulu oikeamieliseen ryhmäämme joten he eivät voi olla mitään muuta kuin vihollisia.

Niinkuin kaikissa hankinnoissa, myös aatteissa järjenkäyttö on suotavaa: Caveat Emptor.

Kirjoittaja on AHA:n sertifioima kliininen hypnoterapeutti, joka on suorittanut lopputyönsä poliittisten alitajuisten vaikutusmallien analysoinnista ja hypnoanestesiasta.

Kategoria(t): Perusoikeudet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.