Sopimusoikeus

Valtioneuvoston eli hallituksen toimenpiteet ovat olleet viime päivinä tapetilla. Kahden yhteiskuntasopimusta eli vapaaehtoisesti ja -muotoisesti neuvoteltavien toimenpiteiden koskeneen yrityksen kaaduttua vaaltitappion kokeneen SDP:n sidosryhmien, ammattiyhdistysjärjestöjen, käveltyä ulos neuvottelupöydästä ovat vaihtoehdot todella vähissä.

Linja on looginen ja kaikilla objektiivisilla mittareilla oikea. Kustannustasoa ei ole mahdollista ylläpitää siinä mittakaavassa kuin sitä on tähän asti pidetty ja ”leikkausten” linja on pääasiallisesti oikea; ensisijaisesti on karsittava pakollisista maksuista ja kuluista joiden peruste on muu kuin suoritettu tosiasiallinen työpanos. Tähän kuuluvat niin lomarahat, sairausaikaiset palkat oheiskuluineen kuin muutkin ”saavutetut edut” joiden tinkimättömyydestä hokeminen on saanut jo kauan sitten koomiset mittasuhteet. Jopa sunnuntailisien kohtuullistaminen; alunperinhän ne on säädetty ylimääräiseksi korvaukseksi työntekijöille jotka tekevät viisipäiväisen työviikon sijaan kuutta tai seitsemää päivää viikossa, eivät vain valikoiden poimi rusinoita pullasta vapaiden arkipäivien ja korkeampien viikonloppupalkkojen muodossa.

Leikkauksistakin puhuminen on aika irvokasta. Kyseessä on raha jonka eteen sen poliittisesti valikoitu saaja ei tee mitään työtä eikä ole kansantaloudellisesti millään tavoin hyödyllinen. Se on vain lyhempi ilmaus sille että vastaisuudessa ”ilmaisten” eli verovaroin tai lakisääteisin pakoin maksettavien vastikkeettomien summien saajat eivät saakaan samaa tulonsiirtoa pelkästään sillä perusteella että viime- ja toissavuonnakin on saatu. Siis subjektiivisen nautintaoikeuden vähennys – ei valitettavasti poisto – rahoihin joita niiden saajat ovat kuvitelleet ikuisiksi mutteivät millään mittapuulla ansainneet. Ne eivät liity normaaliin talouteen eli faktisesta työstä maksettavan korvauksen, palkan, ansaintamalliin millään tavoin.

Nyt kuitenkin tätä ”ilmaista” rahaa joko parlamentaarisina vaalilupauksinaan tai ulkoparlamentaarisen erityisasemansa turvin ylläpidettynä vaateenaan käyttävät tahot ovat nousemassa barrikadeille. Perjantainen lakko, jota monesti ei kehdata edes kutsua lakoksi vaan mielenilmaukseksi, on yritelmä tähän suuntaan.

Tiedotusvälineissä nähty retoriikka on oma lukunsa. Liittojen johtotehtävissä toimivat ovat yksi toisensa jälkeen puhuneet sopimusvapaudesta ja sen rajoittamisesta.

ANTEEKSI NIINKUIN HEMMETIN MISTÄ?

Tilannehan on ollut se, että kolmikantaa on käytetty suoranaisena sirkuksena sopimusoikeuden järjestelmälliseen ja laajamittaiseen rajoittamiseen. Kirjaimellisesti pakkovallan käyttöön, sellaisten toimijoiden tekemänä joita kukaan ei ole tehtäväänsä äänestänyt. Ei mihinkään muuhun. Mandaatiksi esitetään historiallisia syitä, kehtaamatta mainita että AY-liikkeen huligaaneista ja rikollisista päivänpolitiikkaan tuonut valtiomies, Benito Mussolini, ripustettiin italialaisen huoltoaseman katokseen jo yli 70 vuotta sitten.

Aito sopimusvapaus on sitä että työn tosiasiallinen suorittaja ja palkan tosiasiallinen maksaja voivat poliittisten ja varsinkin ulkoparlamentaaristen tahojen vaatimista pakoista riippumatta sopia työn ehdot vapaaehtoisesti, siten että kumpikin osapuoli on tyytyväinen ja halukas sitoutumaan niihin. Eli polaarisesti päinvastainen tilanne kuin mitä liittojohtajat väittävät ”sopimusvapaudeksi”, oman mielikuvansa ollessa sen kollektivisointi ja suoranainen pakkovalta.

Hyvin harvalla työnantajalla on absoluuttisesti mitään sanaa EK:n asemaan työehtosopimusneuvotteluissa ja reaali neuvotteluoikeus voi koskea vain sitä mikroskooppisen pientä määrää työnantajista jotka ovat tavalla tai toisella erikseen antaneet EK:lle mandaatin omalta osaltaan. Vastaavasti SAK:lla on mandaatti vain jäsenistöltään. Hieman tarkemmalla tulkinnalla vain siltä osalta jäsenistöään joka on äänestänyt liiton vaaleissa eikä ole jäänyt tavan vuoksi roikkumaan jäseneksi edesmenneen työttömyyskassamonopolin jäänteenä.

Silti työehtosopimus on yleissitova. Työantaja jolla ei ole mitään sidoksia eikä kiinnostusta EK:n suuntaan on pakotettu sen rajoituksiin. Työntekijä joka ei kuulu liittoon ja jota ei voisi vähempää Hakaniemen liittojohtajien toiminta edes kiinnostaa on samassa tilanteessa. TES:stä poikkeavia työsopimuksia ei ole mahdollista tehdä.

Tämä on SAK:n käsitys ”sopimusoikeudesta”. Tilanne missä he ja EK saavat sanella ehdot, mutta aito ja todellinen vapaus puuttuu kaikilta jotka todellisuudessa tekevät työn ja todellisudessa ovat luoneet työpaikan.

Onko Lyly tovereineen halvaantunut kaulasta ylöspäin vai uskovatko he että kansallinen sivistysaste olisi todella niin matala että sopimusoikeuden pakkovaltainen kollektivisointi ja siitä poikkeamisen väittäminen ”pakottavaksi lainsäädännöksi” muka menisi edes halpana propagandana läpi kenellekään joka kykenee hahmottamaan tosiasiat?

Vapaus on sitä että itse kukin voi tehdä töitä niillä ehdoilla joilla hän haluaa ja joilla työpaikka on ylipäätään olemassa. SAK:n ulkoparlamentaarisen saneluaseman seurauksena maassa on jo satoja tuhansia työttömiä, joista moni olisi onnellinen saadessaan yhden niistä työpaikoista joita TES:n vaatiman kollektivisoidun sopimisen PAKON seurauksena ei ole.

Minä menen töihin perjantaina 18.9.2015 ja olen siitä erittäin ylpeä. Siitä tulee todennäköisesti ainakin 9, jopa 13-tuntinen työpäivä, koska joudun itse ansaitsemaan rahani, en nauti mitään muilla maksatettavia saavutettuja etuja enkä varsinkaan ole rakentanut ansaintamalliani liittojen verovähennyskelpoisista jäsenmaksuista maksettavista palkkioista.

Kannattaisi joskus kokeilla siellä Hakaniemessäkin, edes kertaluonteisesti. Se saattaisi avata silmät tosiasialle että jonkun on todella tehtävä työ ja ansaittava raha ennenkuin sitä voi käydä jakelemassa vuotuisesti turvotettavina saavutettuina etuina kun joku vaivautuu palaamaan lomalta tai saa palkallista lomaansa pidentävän lorvikatarrikohtauksensa kesken heinäkuuta.

Parasta kuitenkin on että minulla on oikeus tehdä niin, ilman että joku liittopamppu pitää sen kieltämisoikeuden viemistä itseltään jonkinlaisena ongelmana.

Kategoria(t): Lainsäädäntö, Perusoikeudet, SDP, Sidosryhmät, Talous, Valtiontalous, Valtionvelat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.